Miksi ihminen kirjoittaa? Ymmärrän vielä toistaiseksi lukemista ja toisaalta välitöntä, reaktiivista kantansa selväksi tekemistä, kirjeenvaihtoa, kiihkeitä väittelyitä, yrityksiä vaikuttaa järkeilyllä toisten kantoihin - ennen kuin kukaan ehtii puuttumaan muotoseikkoihin - ja itseä koskettavien muotojen ja tarinoiden kertomista, mutta miksi ihminen tahtoo kirjoittaa mitään muuta ja vielä kaiken päälle tärkeilevästi paneutua kielen ohimeneviin muoteihin? Eikä vain omiin muoteihinsa, vaan pitää huolta myös toisten muodinmukaisuudesta? Ihminen löytää keinonsa asettaa toiset muodin mukaiseen arvojärjestykseen. Stratifikaation julmuutta teini-iän muotitietoisuudesta kypsään kykyyn syrjiä. Tämä kommentti on jokin vaihe viimeisten kymmenen vuoden aikana kasvanutta epäluuloa kielen tuomaa vapautta kohtaan. Katselen lievästi masentuneena sitä, millaisen surkuhupaisan riitin ihmiset saavat päivittäin aikaan parhaastakin tarjotusta tilaisuudesta jaettuun vapauteen. Samalla osaan kerrassaan erinomaisesti osallistua toisten epämuodikkuuden ylenkatsomiseen. Samalla olen oppinut muilta keinot tunnistaa koska ylenkatsoa ja koska kiittää omaa kirjoitustani, muodin puutteesta ja siinä onnistumisesta.
Keskustelu, joka ei ole perverssiä on syvästi epäilyttävää.
Keskustelu, joka ei ole perverssiä on syvästi epäilyttävää.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti