Kiireellinen vetoomus Maria Kirbasovan puolesta

Iäkäs, toispuolisesti halvaantunut Sotilaiden äitien perustajajäsen Maria Kirbasova ollaan karkoittamassa Suomesta Venäjälle, missä hänellä ei ole sukua ja jossa häntä ei uhkaa mikään sen enempää kuin toisinajattelijoita Venäjällä yleensä. Suomen Maahanmuuttovirasto paljastaa jälleen kerran karvansa. Päätös astuu voimaan heti maanantaina. Allekirjoittakaa siis heti, jos aiotte vaikuttaa asiaan. Olisi hauska tietää, kuka päättävistä tahoista pelkää aiheeseen liittyvää mediahuomiota. Olisi myös hauska tietää, kuinka viraston asianomaiset virkailijat kävelevät pystyssä ilman selkärankaa.

Tässä YLE:n ja HS:n artikkelit. Ja ADRESSI.

Kromitähtiä ja pakkelia

SDP:n viisaiden neuvosto sitten toimi, kuten Paavo halusi. Luultavasti vaikuttuneina tämän juuri kirjoittamasta yhteiskuntafilosofian uudesta klassikosta. Tuomiojalla on hyvä syy olla turhautunut. Minun on vaikea uskoa, että Urpilaisen puheenjohtajuus tulee muuttamaan mitään ja Lipposen tuki vain vahvistaa epäilystä. SDP tulee jatkamaan Lipposen ja Heinäluoman linjoilla, kilpaillen epävarmoista porvariäänistä ja tehden yhä pesäeron puolueen perusarvoihin. Lisäksi Urpilainen on kevään aikana tehnyt pesäeroa tuomiojalaisuuteensa, siis keskustelevuuteen yhdessä varmistetulta pohjalta, ja ottanut askelia kohti puolueen plastiikkakirurgista siipeä. Puolueen "nuorennusleikkauksesta" puhuttaessa keskustelu on pyörinyt vain sen ympärillä, kuinka saada lisää äänestäjiä ja kuinka saada nuoret kiinnostumaan äänestämisestä. Kiinnostaisiko ketään kysyä, kuinka nuoret ja vanhatkin saataisiin ensin ymmärtämään jotakin politiikasta? Sitäkään, kuinka alkujaan puolueen olemassaoloon johtaneet arvot käännettäisiin nykytilanteeseen en ole huomannut vakavasti pohditun. Poikkeuksena ainakin Tuomioja. Mikäli ääniä tulee lisää, saadaan ne tekemällä populistisia myönnytyksiä.

Tuomiojan ei auttaisi kuin irroittautua häntä syrjivästä puolueesta ja perustaa 'SDP' uudelleen sellaisena globaalisti tietoisena sosiaalidemokraattisena puolueena, jollaiselle ei puolueen nykytilanteessa ole tilaa. Tämä tarkoittaa hyvin olennaisella tavalla myös irroittautumista Suomi-nimisen nuoren valtion leimaavasta historiasta ja todella ylikansallisemman perspektiivin omaksumista. Lyhytnäköinen saa olla, mutta ei ole pakko. Joskus vanha ja joskus maailmassa toimivaksikin todettu tulee sisältä syödyksi ja on aika valmistaa jotakin aidosti uutta. SDP:n suursiivous olisi muutenkin ylimaallinen urakka. Nykyisellään vahvan, ammattitaitoisen ja asiallisen poliitikon potentiaali menee hukkaan, ellei SDP sitten voita seuraavia eduskuntavaaleja, milloin ne järjestetäänkään. Jos voittaa, kyseessä on tuskin on meriittivoitto.

Valtaosassa suomalaista vasemmistossa alkaa olla samaa campia/kitschiä kuin Neuvostoliitossa jo kymmenen vuotta sen hajoamisen jälkeen. Miksiköhän päässäni soi Ukrainan 2007 Euroviisujen ehdokas Verka Serduchka?

Parku

Pakko parahtaa. Olen odottanut uutta kesäkuuta satakielineen ja hentoine vihreineen jo vuoden. Sitten iskee virusperäinen nielutulehdus, joka loppuu... joskus. Toivoin niin intohimoisesti streptokokkia, jonka kanssa voi sentään neuvotella väkivalloin, mutta ei! Moukantuurilla tämäkin voi olla enimmäkseen ohi muutamassa päivässä, huonommalla onnella muutamassa viikossa. En voi uskoa tätä!

Tuntuu murhanhimoiselta.