Omissa raameissani lähes viimeisen päälle asiallisten ja monipuolisten kannanottojen jääminen pois HS:n uutiskommenteista alkaa vähitellen ylittää sietokynnykseni. En jaksa kirjoittaa asiasta toistuvasti toimituksellekaan. Viimemmäksi kommentoin jossakin etäisessä mielessä punavihreäksi äänestäjäksi segmentoituvana henkilönä kriittisesti puheita Jussi Halla-Ahon aseenkantoluvan peruuttamisesta, mutta sananvapautta pohtivaa (ei julistavaa), omalla nimelläni allekirjoittamaani kommenttia ei nähtävästi julkaista. Paljon muuta hälyä kylläkin. Täytyisikö tämä ymmärtää niin, että HS ei rohkaise keskustelevaan yhteiskuntaan? Mikäli HS tahtoo profiloitua niin kielellisesti kuin filosofisestikin Suomi24 palstaksi, asia ei, kuten sanotaan, tietenkään minulle kuulu. Mikäli kyse on puhtaasti huolimattomuudesta tai ammattitaidottomasta moderaattorista, sellainen ei puolestaan sovi käsitykseeni johtavan sanomalehtimedian kyvystä ja tahdosta edistää demokraattista yhteiskuntaa. Jos taas, kolmanneksi, häilynnän syyksi katsotaan esimerkiksi vaatimus ennakkomoderoinnin lisäämisen rasittamista resursseista, en ole nähnyt alkuunkaan kylliksi yrityksiä kaataa ennakkomoderointia vaativa järjestelmä. En toivoisi ajattelevani näin, ja olen hangoitellut ajattelutapaa vastaan, mutta alan kaatua minäkin sille kannalle, että vilpittömästi demokraattista mediaa ei ole edes olemassa. Mahdollisen narsistisesti katson, että olen itse se, joka kaatuu viimeisenä. Niin kiintynyt olen valistuksen ihanteisiin.
Halla-Ahoa koskeva keskustelu on vielä surkeampaa kuin hänen itsensä ajama politiikka. Moraalisen voiton saavuttaa lopulta se, jota väkevimmin pyritään vaientamaan. Häviäjä on se, joka luopuu keskustelusta ja korottaa ääntään pettääkseen kilpailevan sanoman.
Käsiini sattui uusi suomenkielinen Novaja Gazeta. Numero yksi. Tulen kommentoimaan sitä tahi sitten en, mutta sydämen sen olemassaolo saa väpäjämähän.
Halla-Ahoa koskeva keskustelu on vielä surkeampaa kuin hänen itsensä ajama politiikka. Moraalisen voiton saavuttaa lopulta se, jota väkevimmin pyritään vaientamaan. Häviäjä on se, joka luopuu keskustelusta ja korottaa ääntään pettääkseen kilpailevan sanoman.
Käsiini sattui uusi suomenkielinen Novaja Gazeta. Numero yksi. Tulen kommentoimaan sitä tahi sitten en, mutta sydämen sen olemassaolo saa väpäjämähän.
8 kommenttia:
Ärh purh. Naïvien ärähdysten sarjassa...
Hesarin keskustelupalstan suhteen olen tehnyt sen päätöksen, etten koskaan lue sitä illalla ennen nukkumaanmenoa. Joku raja itsensä rääkkäämiselläkin.
En oikeastaan käsittele HS:n keskustelupalstaa perinteisenä netin keskustelupalstana, vaan toivoisin näkeväni foorumin hallinnoinnin pohjaavan nykyistä tiukempiin kriteereihin siten, että Suomessakin nähtäisiin paperilehden yleisönosaston tasoinen nettimielipideosasto. Muotovaatimukset voisivat olla samat, mutta netti mahdollistaisi sen, että kuka vain ja kuinka moni tahansa pääsee osalliseksi, kunhan kirjoittaa ja ajattelee edes puolittain huolella.
Nähdäkseni tällaiselle formaatille olisi myös poliittista tilausta. Netti on mahdollistanut laajojen väestöryhmien näkemysten tarkastelun reaaliaikaisesti ja ohitse virallisempien kyselyiden. Nykyiset suuret keskustelupalstat, HS mukaanlukien, ovat kuitenkin niin täynnä E-luokan
eksklamointia ja trollausta, että painavan asian erottelu siitä joukosta on tarpeettoman työlästä.
Kirjoittaminen voisi tapahtua omalla nimellä tai säännönmukaisella nimimerkillä. Samalla yleiset keskustelupalstat voitaisiin vapauttaa ennakkomoderoinnista ja rekisteröintivaatimuksista. Järjestely palvelisi tiedon hallinnointia, kuitenkaan mykistämättä ketään.
Minua kiinnostaa tietää, millaisia näkemyksiä esitit Halla-Ahon aseenkantolupaan liittyen. Voitko valaista?
Itse olen sitä mieltä, että Halla-Ahon aseluvan peruuttaminen voisi olla täysin perusteltua, sillä tappamista ja pahoinpitelyä julkisesti ihannoiva sekä satunnaisia vihaperustaisia ampumisvihjauksia heittelevä tyyppi ei minusta kelpaa laillisen aseen omistajaksi.
Samaa mieltä Seksualistin kanssa Halla-ahon aseluvasta. Ihan jo siksikin, että näinä koulumurhien aikoina kaikkeen aseuhoon on puututtava. "Pitäisköhän mennä ampumaan ihmisryhmä X:n edustaja"! Just. Ihmetyttää enää se, että heebo yhä saa pitää asettaan.
En ryhdy vastaustani lainailemaan enkä tarkemmin selittämään. Sen sijaan aion höpöttää näkemyksistäni. Yksinkertaisuudessaan asia näyttäytyy arvomaailmani ja ihanteideni kautta näin:
Fiktio ja fakta tulee erotella, mikäli jälkimmäiseen tahdotaan ylipäätään vedota. Mahdollisuus haastaa konventioita julkisessa tilassa ei ole vain "kiva" yhteiskunnallinen krumeluuri, vaan jotakin olemiselle olennaista (puhut tästä mielestäni toisinaan itsekin; viimeisimmässä kirjoituksessasi näkemyksemme risteävät, eli rajannemme asian eri tavoin). Verbaaliselle muuten viestinnälliselle tasolle jäävän tottelemattomuuden ei tule poikia syytteitä. Ihminen saa kertoa rujoja tarinoita ja maalailla epämiellyttäviä kuvia. Hän saa fantasioida elävien ihmisten vastoinkäymisillä, tai niin tahtoisin uskoa. Näin tulee olla etenkin puolijulkisesti, kuten Halla-Ahon tapauksella. Puolijulkisella tarkoitan sitä, että asiaa ei toitotettu ehdoin tahdoin kaikille ja jokaisesta tuutista, vaikka sitä ei ole piiloteltukaan. Tällöin olisi kyllä syytä tarkentaa, että äärimmäisen väkivaltaista fantasiaa ei ole tarkoitettu kenellekään uhaksi. Turvallisuuskysymykset eivät saa vaikuttaa sananvapauteen. Tämä pätee myös ihmisten lisääntyneeseen epävarmuuteen Jokelan ja Kauhajoen tapausten jälkimainingeissa (en tosin usko, että Halla-Aho edes olisi yrittänyt). Mitenkään keskiajan ihmistä reaalihistoriallisin perustein arvostelematta, keskustelun korvaaminen vaativien tietosisältöjen julkistamisvapauden rajoittamisella vie asetelman takaisin pimeälle keskiajalle. on pystyttävä parempaan.
Toisaalta asiassa tulee mielestäni kiinnittää huomiota myös siihen, että Halla-Aho painottaa, että seksuaalinen ehdottelu vieraiden ihmisten taholta on hänestä vastenmielistä ja saa hänet pois tolaltaan. Suuttumus oli luultavasti aitoa. Tässä Halla-Aho on samaa mieltä etenkin suuren määrän "naisia" kanssa. Tällaisia ihmisiä on tosiaan olemassa. En ole samaa mieltä (yksittäinen ehdottelu ei ole vihastumisen arvoista), mutta Halla-Aho asettuu helposti ymmärrettävään kehykseen.
Ihminen on myös syytön kunnes toisin todistetaan. Mikäli kunnianloukkauksista ja vihan lietsonnasta halutaan tuomita, tuomion tulee perustua selkeään henkilöönmenevyyteen (tässä tapauksessa yhteenkään tunnistettavaan oikeushenkilöön ei ole viitattu) tai yhtä selkeään kehotukseen tehdä väkivaltaa jonkin tunnistettavan attribuutin perusteella (kukaan ei kehottanut väkivaltaan). Kuten lokissasi huomasit (tulen kommentoimaan pyrkimystäsi vetää Erasmus R. mukaan peliin), vedän aika tiukan rajan fyysisen ja "psyykkisen" kajoamisen välille. Sama ero vaikuttaa omassa elämässäni. En ole päässyt varhaisvuosien Descartesista vielä täysin eroon. Kukapa olisi (osoittakaa minulle henkilö, joka on purkanut dualistisen maailmankuvan (inhoan kirjoitusformaattia, jossa ei ole mahdollista käyttää laajoja, keskusteluihin yhteyksiä luovia alaviitteitä)).
En myöskään usko hetkeäkään usko, että Halla-Aho olisi taipuvainen käsittelemään aseita harkitsemattomasti. Tuskin ainakaan sen enempää kuin satunnainen kadunkulkija. Luulen kuitenkin, että hän on vielä vähemmän taipuvainen konkreettisiin, julkisiin ylilyönteihin. Itselläni on rujoja ajatuksia ja viehtymys epäkorrekteihin viihde-elementteihin ja olen ajoittain esittänyt ajatuksiani siinä määrin julkisesti kuin lokissa kirjoittaminen, keskustelupalstat tai julkisessa tilassa puhuminen ovat julkista esittämistä. Mielestäni en tee tässä mitenkään väärin tai kyseenalaisesti. Elinmaailma olisi mielestäni tappavan tylsä ja, kieltämättä, epäoikeudenmukainen, paikka, mikäli loukkaavaan maalailuun (eli maalailuun, jolla toiset loukkaavat itseään) ei olisi varaa. En toivo ihmisille erioikeuksia: älykäs poliittinen vastustajuus (sellainen on mahdollista) ei maailmassani yhdisty dissaamiseen. Tahdon, että kanssani eri mieltä olevat ihmiset saavat ilmaista itseään hankalilla tavoilla. Vaikka olen punavihreä, minulla ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Jussi Halla-Aho ole älykäs ja älyllisesti päämäärätietoinen ihminen. Molemmat ovat piirteitä, joita arvostan ihmisessä, vaikka kyseinen ihminen yrittäisi epäsuorasti tehdä elämästäni hankalaa. Sen sijaan tahdottomuutta ihmisten arvioimisen niin, että jokainen teko asetetaan omaan kehykseensä en osaa arvostaa. Tällä tarkoitan, että aseilla ja väkivallalla hekumoiminen eivät ole mielestäni itsessään millään tavalla kyseenalaisia ajatuksia. Ajatukset voivat ylipäätään vaivoin olla kyseenalaisia. Muutamat poliittisesti usein hyvin samalla tavalla kanssani ajattelevat ihmiset kohtelevat Halla-Ahoa puolueellisesti ja tuomatta argumenttejaan puhtaalle pöydälle sellaisessa muodossa, jonka he voivat vilpittömästi uskoa olevan johdonmukaisessa suhteessa aikaisemmin esittämiinsä eettisiin väitteisiin. Siitä tulee kitkerä maku. Esiin nousevia ristiriitoja ei tule väheksyä, vaan ne tulee ratkaista.
Asian poliisitutkintaa en vastusta. Julkinen keskustelu on sen sijaan ollut ala-arvoista puolen ottamista sellaisin poliittisin perustein, jotka ovat olleet jo ennalta olemassa.
Huoh. Olen huomattavasti vähemmässä määrin vastarannankiiski silloin, kun kukaan ei ole turvautumassa väkivaltaan (omaansa tai institutionaalisesti taattuun) ja pyrkimässä keskustelua rajoittavaan lainsäädäntöön.
Oukei. En ole kovinkaan suuresti eri mieltä edellisestä höpöttelystäsi.
Itseäni huolettavat kuitenkin rajanvedot uhkauksen ja verhotun uhkauksen välillä sekä yllytyksen ja henkilökohtaisen tilityksen tai fiilistelyn välillä.
Taitavat kansankiihottajat ovat aina osanneet puhua kaunopuheisesti. Populistien tyyliin kuuluvat taktiset ylilyönnit muuten asiallisen ilmaisun seassa. Ne tuovat mainosarvoa ja keskustelua sekä toimivat viestinä (kiihko)kannattajille.
Ei ole aivan tuntematonta, että äärioikeistoälyköt keräävät ympärilleen matalaotsaista kannattajakuntaa, jotka toteuttavat älyköiden vihjauksia käytännössä. Älyköitä ei koskaan saada kiinni, koska he eivät ole koskaan varsinaisesti tehneet mitään. Näin ainakin Amerikan oikeistomilitioissa ja brittien skiniliikkeessä sen muututtua nationalistiseksi.
Kuinka piilo-uhkauksilta kuulostaviin juttuihin pitäisi sitten suhtautua? Uskoisin, että puna-vihreälle homoseksuaalille tulee aika halju olo Halla-ahon tarinoista. Pitäisikö sitä varautua luotiliivein ja asetta kantaen Eiran kulmilla liikuskellessaan.
Mistä tunnistaa piilo-uhkailijan, joka saattaa joissakin olosuhteissa toteuttaa uhkauksensa? Esim. vihaisena, humalassa tai elämän potkiessa päähän?
Luottamusta ei ainakaan herätä huonon impulssikontrollin ja vihadoktriinin hyväksymisen yhdistelmä, johon Halla-ahon kirjoitelu vihjaa.
"Piilouhkailu" kuulostaa joltakin sellaiselta, joka täytyy vain hyväksyä. Korkeintaan voidaan ajatella, että epäilyttävissä tilanteissa asiaan kiinnitetään normaalia enemmän huomiota. Niin pitääkin tehdä. Asian ottaminen tutkintaan on jo voimakas ele. Tarve karsia uhkatekijöitä ja lisätä turvallisuutta ei kuitenkaan muuta pätevän ja luotettavan tiedon kriteerejä mihinkään suuntaan. Ihmisiä ei voi väen vängällä lukea rivien väleistä.
"Ei ole aivan tuntematonta, että äärioikeistoälyköt keräävät ympärilleen matalaotsaista kannattajakuntaa, jotka toteuttavat älyköiden vihjauksia käytännössä. Älyköitä ei koskaan saada kiinni, koska he eivät ole koskaan varsinaisesti tehneet mitään. Näin ainakin Amerikan oikeistomilitioissa ja brittien skiniliikkeessä sen muututtua nationalistiseksi."
"Äärioikeisto" on maiden välillä ja niiden sisällä hyvin laaja kokoelma erilaisia poliittisia ajattelutapoja, jotka yhdistetään toisiinsa lähinnä historiallisesti vanhentuneen analogian kautta. Kannattajat tekevät sitä tosin jossakin määrin myös itse. Paljossa uudemmassa tutkimuksessa termiä "äärioikeisto" pyritään oikeastaan välttämään, sillä se ei anna ilmiöstä kummoistakaan kuvaa, vaan johtaa harhaan. Jos puhutaan viimeisten vuosikymmenien aikana nousseesta liikehdinnästä, "laitaoikeisto" on välttävämpi ilmaus.
Tuo poliittisten intellektuellien ja thugien yhdistelmä taitaa päteä melkein mihin tahansa liikeeseen. Kenties se kertoo jotakin ihmisestä. Toisaalta Ranskassa Front nationalin hepuille ajattelun mallina toiminut Alain de Benoist (GRECE -think-tank) on itse sanoutunut irti maan suurimman laitaoikeistopuolueen politiikasta. Britanniassa korkean profiilin oikeistoälyköt ovat ylipäätään harvassa (konservatiivipuolueen ulkopuolella) ja BNP:n ympärillä pyörii liuta osittain samojen ihmisten keskenään riitaisia hankkeita. Toisaalta vain pieni osa sosiaalisista yhteyksistä pintautuu puoluepolitiikan tasolle. Joka tapauksessa on melko kiinnostava kysymys, miksi ideologisten älykköjen ja karheaotteisten aktivistien yhditelmä järkyttää erityisesti laitaoikeiston tapauksessa. Erilaisiin saartoihin ja lantaterrotismiin osallistuvia Keskustan kannattajia ei pelätä läheskään samalla tavalla; ei vaikka äityisivät väkivaltaisiksi. Kauhua eivät herätä myöskään vihervasemmistoon kallellaan olevat militanttitalonvaltaajat, jotka tosin ovat pieni joukko omiensakin parissa.
Myös Amerikan uusnatsigenre on laaja. Aika monesti näkyvillä on vastaavalla tapaa show-orientoitunut porukka kuin mikä on tyypillistä amerikkalaiselle saatananpalvonnalle. Katsoin äskettäin American Generation X:n. Oivallinen leffa aiheesta, etenkin filmin ensimmäinen puolisko.
Lähetä kommentti