keskiviikko 21. tammikuuta 2009

Kriittisen ihanteen harvinaisuudesta.


Tässäpä oivallinen sanoma! Kunnioittakaa toisianne olemalla asioista hyvässä, tai vähintään neutraalissa, hengessä eri mieltä! Mikä myönteisintä, myös Johanna "laki määrää sananvapauden rajat" Korhonen ilmaisee myötämieltään sivistyneen eripuran jalostavaa vaikutusta kohtaan.




Älkää luottako sen laatuiseen hyvään tahtoon ja ystävällisyyteen, joka osoittaa empaattisuuttaan vaikenemalla vaikeimmasta ja välttämällä älyllistä yhteentörmäystä. Kyseessä on pikemminkin inhimillisen epäluotettavuuden määritelmä.


4 kommenttia:

Tommi Paalanen kirjoitti...

Painottakaamme todella tuota kohtaa "hyvässä hengessä", sillä kärkäs erimielisyys ja keskustelun tarkoituksellinen polarisoiminen ovat jälleen nousemassa muodikkaiksi.

Eufemia kirjoitti...

Kas, minussa juuri se herätti, kuten blogissani sanoin, halun väittää vastaan. Otin kai hyvin tahdon ja ystävällisyyden liiaksikin itsestäänselvyytenä ja kävin puolustamaan paatoksen elintilaa.

Scribe of Salmacis kirjoitti...

Lienevätkö "muotia". Ja mikäli ovat, ei se asiaa pahenna. Havainnollistavan tai kysymyksiä asettelevan polarisoinnin ei tarvitse merkitä kovaäänisyyttä ja turn taking -sokeutta.

Parempi polarisoida ja polemisoida hyvässä tai neutraalissa hengessä kuin äkäisessä, mutta parempi äkäisessä kuin ei lainkaan.

En tosin ole varma, miten asioita tällä asteikkolla mitataan muuten kuin toisen motiiveja erikseen kysymällä.

Tommi Paalanen kirjoitti...

Minua nyppii asioiden tekeminen tarkoituksella mustavalkoisiksi.

Olen jonkin verran vaklinut poliittista keskustelua akselilla punavihreät vastaan laitaoikeisto, ja eniten minua nyppii se, että monet keskustelijat eivät kykene näkemään mitään hyvää vastapuolensa agendoissa tai ajattelussa. Lisäksi retoriikka on yleensä hyvin halventavaa vastapuolta kohtaan.

Kyllä tiettyä paatosta ja piikikkyyttäkin pitää olla keskustelussa mukana. En toivo ollenkaan hymistelevän neutraalia keskustelukulttuuria (kun en itsekään siihen taipuisi). Ongelmani on lähinnä se, että en siedä monimutkaisten asioiden kuittaamista sloganeilla, päällepuhumisella tai puhujan leimaamisella "noloksi kommariksi" tms.