torstai 19. helmikuuta 2009

Ensimmäisen vuosineljänneksen sananvapausfarsseja VI

Voi, taivahan talikynttilät! Nyt Johanna "laki määrää sananvapauden rajat" Korhosta voitaisiin ikinä edes puolivallattomissa päiväunissa kaavailla muutoinkin tulehtuneelta vaikuttaneen Suomen PEN-yhdistyksen johtoon, sananvapauden airueksi. Todellinen historiaton iltapäivälehtiehdokas. Korhosen seura panee kahta, kolmea paremmaksi, sillä pari kirjoitusta sitten avoimen tiedonvälityksen karbidilampun lailla loistanut Tuulikki "Lex Nokiasta on turha jankuttaa" Ukkola haikailee HS:n mukaan paikkaa samaisen yhdistyksen johtokunnassa:

"En tunne koko Peniä, mutta olen aika huolestunut Suomen sananvapaustilanteesta. Mielestäni Pen voisi jotain tehdä" (Ukkola, HS 19.2.2009)

En ole luullakseni vielä herännyt ja kyseessä on vain aamuyön levoton uni. Perustelut epäilykseeni löytyvät sitaatteihin sijoitettujen linkkien takaa.

Mikäli yllä esitetyt perusteet riittävät johtokuntapaikkaan, Ukkolalla on tässä valtakunnassa viljalti identtisesti pätevöityneitä vastaehdokkaita. Kai heitä harkitaan?

Ovatko Korhonen ja Ukkola oikeat henkilöt vaalimaan kirjailijayksilön oikeutta haastaa keskusvalta vailla pelkoa sanktioista? Ovatko he oikeita henkilöitä tukemaan varauksetta venäläisiä turvapaikkakirjailijoita, joiden henki on kotimaansa oloissa uhattuna, ja joita Suomen PEN on kuitenkin esitellyt, ja joille se on antanut äänen kirjamessuilta toisille? Millaiseksi muodostuisi venäläiskirjailijoiden asema, mikäli sananvapauden turvaavaa perustuslakia ei tarvitsisi tarkistaa uutta lakia säädettäessä (Ukkola?), ja mikäli säädetty laki määräisi sananvapauden rajat (Korhonen)?



Ei kommentteja: